torstai 27. kesäkuuta 2013

Hetta-Pallas

Vaeltamassa. Ylä- ja alamäkeä, kivikkoista ja välillä tasaisempaa. Mutta mitä kivikkoisempi nousu, sitä upeammat maisemat. Alkuun sumuista, näköalatonta, mutta sitten yhä vain kirkastuvaa. Tuntureita tuntureiden perään, kauas kauas. Hiljaista. Ajoittain kapustarinnan kutsuva laulu, niittykirvisen sirkutus. Jostain kaukaa poronkellon kalkatus. Virkistävä vesikuuro, sitten taas auringonpaistetta. Kaukana kiire. Vain loputon kävely, askel askeleelta, ihmetellen.












perjantai 21. kesäkuuta 2013

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hämärässä

 
 


 
 
 
Illanhämärän ääniä: vaimentuva liikenteen kohina, väsymättömän pääskysen riemulaulu, alakerran pojan pehmeät kitaran soinnut.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kiitos

Tässä vaiheessa vuotta on aika kiittää erästä elämäni tärkeää hahmoa, uskollista matkakumppaniani: luotettavaa ja läsnäolevaa. Se kuljettaa minua läpi vaikeiden päivien ja hyrisee iloisena kauniilla säällä. Vakaana ja varmana se kuuntelee kaikki huoleni ja on ymmärtäväisesti hiljaa. Se lämmittää, kun olen viluinen. Se viilentää, kun olo tuntuu tukalalta. Se lohduttaa mitä erilaisemmalla musiikilla ja viihdyttää uskomattomalla ohjelmatarjonnallaan. Vain harvoin se valittaa, vain harvoin yskähtää kipeänä. Ja kuinka vähään se onkaan tyytyväinen! Myönnän, että liian vähän olen sitä hellinyt. Se olisi ansainnut niin paljon enemmän. Lupaan, että sekin saa levätä ja lomailla. Lupaan istahtaa siihen mahdollisimman vähän seuraavien viikkojen aikana. Se saa seisahtaa, antaa auringon lämmittää sen tummaa selkää. Lupaan vapauttaa sen kaikista ylimääräisistä kuormista. Lupaan siivota ja silittää sitä ulkoa ja sisältä. Lupaan.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ounasjoki


Tällaisissa maisemissa viime viikonloppuna. Sielu lepäsi... (tässä kuvassa ei tietoakaan nuotioseurastamme: kahdesta vilkkaasta lapsiperheestä ja muutamasta puliukosta.. joka tapauksessa, pienille häiriötekijöille on helppo kääntä selkä, jos siellä selän takana avautuu tällaiset maisemat.)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Puusohva

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Puusohva on ehdottomasti yksi parhaista toteutuneista sisustusunelmistani, ja se ansaitsee tulla kuvatuksi ja kerrotuksi täällä. Olin haaveillut tästä monta monta vuotta: puusohvan pitäisi olla vanha ja kaunis. Ei liian kruusattu mutta ei liian yksinkertainen. Tarpeeksi suuri. Sohvan kunnolla ei ollut mielestäni niin väliä, olisin mielellään sen itse maalannut. Ja semmonen hassu tunne oli aina takaraivossa: "tiedät kyllä kun se oikea osuu kohdalle". Ja tiesin. Nettihuutokaupassa, viime talvena, se osu ja upposi: tarpeeksi suuri, vanha ja kaunis, kiiltävä kermanvalkoinen maalipinta, sopivasti ajan patinoima ja elämää nähnyt. Ja voi sitä tunnetta kun puusohva oli omassa huoneessa: se oli ja on täydellinen. Tässä nurkassa (jossa nytkin kökötän tyynyjen keskellä) voisi istua loputtomiin. Vanhoista puisista huonekaluista henkii jotain hyvää...mennyttä ja turvallista. Siihen voi vaan jäädä, nukkua päiväunia... Tiesin, että tässä sohvassa istutaan pitkään ja jutellaan, toinen toisessa ja toinen toisessa nurkassa. Jalat on pakko nostaa sohvaan kokonaan ja olla niinku pesässä tyynyjen ja vilttien seassa. Tiesin, että tää tuo mukanaan pelkkää hyvää. Niin on tuonut, mutta tää on vasta alkua....
 

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kukkia ja kesälomanodotusta

 
Kukkia tulevaan viikonloppuun. Ko tuleehan se, viikonloppu, tälläkin viikolla. Siinä aina käy niin, että mitä lähemmäs loma tulee niin sitä hitaampaa aika kuluu. Vielä neljä, kolme, kaks päivää tällä viikolla. Vielä kolme, kaksi, yksi asiakaskäynti tänään... Rennot ja mukavat työpäivät, mutta silti illalla niin väsyny että vois vaan nukkua. Kesäloma, tuut tarpeeseen!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Niin mite se "sil ko lähte uut alkku kohre" menikää?

 
 
 
"Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappaast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.
 
Ol ilone
ole valone
ol pulune.
 
Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.
 
Viä roskapussi mennesäs."
 
(Heli Laaksonen)
 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Elämäntuntoa

"-Elämäntunto vain lisääntyy, kun tekee työtä käsillään ja saa jotain aikaan, sanoi Melker.
-Ehkä sinä haluatkin sitten tiskata, ehdotti Niklas.
Mutta Melkerillä oli mielestään niin paljon tekemistä, että hänen elämäntuntonsa pysyi ilman tiskaamistakin huipussaan koko päivän.
-Mitä se sellainen elämäntunto on? kysyi Pelle. -Tuntuuko se käsissä?
Malin katsoi hellästi pikkuveljeensä.
-Sinulla se tuntuu luultavasti jaloissa. Kun sinä sanot, että sinun täytyy juosta hirveästi, niin se on elämäntuntoa.
-Eihän, Pelle sanoi hämmästyneenä."
 
(Astrid Lindgren: Saariston lapset)
 
Elämäntunto lisääntyy myös kun juoksee pellon reunaa pitkin iltauinnille pelkkä pyyhe ympärillä, kun haistelee kesäyön tuoksua, kuuntelee satakielen laulua, nauttii vanhan talon tunnelmasta, hyvien ystävien seurasta.

 
 
 





lauantai 8. kesäkuuta 2013

Boktips

Parasta lukemista kesällä on vanhat kunnon tyttökirjat. Semmoset, jotka on lukenu jo sataan kertaan: tuttuja ja hauskoja, lepposia ja viattomia, helppolukuisia ja viihdyttäviä. Lepposimmasta päästä on nämä (ruotsalaiset :)) Lotta-kirjat (Merri Vik). Ensimmäistä kertaa luin nämä kai ala-asteella, sittemmin aina kesälomilla ajan kuluksi!


Lotta, jolle sattuu ja tapahtuu, joka elää täysillä, tekee hyviä päätöksiä ja romuttaa päätökset jo samana iltana. Lotta, joka säilyttää sängyn alla tärkeiden tavaroiden laatikkoa. Lotta, joka on mukavan naiivi ja hyväsydäminen. Giggi, jolla on aina pussillinen suklaa-lakritsisekoitusta (mielettömän hyvä karkkiyhdistelmä) ja joka yrittää olla järjen äänenä. Ja sitten se Paul... Lotta-kirjoja on julkaistu monta kymmentä, harmi vaan, että kirjastoista suurin osa on laitettu jo poistoon. Mutta hei, ootteko lukenu näitä? Muistatteko Bernhardina-tädin loppiaisjuhlat, Micken, joka houkutteli Lotan mukaan kaikkiin projekteihin, Lenni-runoilijan, Urban-sedän, Paulin postikortit, Gerdin ja Malinin..?

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tunteellinen pöhkö

Minä täällä taas. Kasasin kirpparille myyntiin meneviä tavaroita. Sitähän on nurkissa ja kaappien perällä niin paljon kaikkea, aattelin. Vaatteita, joita ei oo pitäny miesmuistiin. Kuppeja, joita ei halua nähä silmissään. Koriste-esineitä, joita asiakkaat lahjottanu. Joutaahan ne myymään! Sinne vaan! Mutta tuo neuletakki oli kyllä niin ihana, on se oikeestaan vieläki aika mukava päällä, pitääpä alkaa taas käyttämään tätä. Ja nämä farkut ostin Göteborgista, voi että tulee ihan mieleen se kevät siellä, nää farkut on melkeen kaikissa kuvissa. Tää huppari oli päällä sillä viime kesän lomareissulla, se oli niin huippu, ei tästä voi luopua, menee lenkkipaitana. Nämä kengät oli jalassa sillon ko käytiin Sen yhen tyypin synttäreillä, ei näitä voi myydä, tai laitan ainaki niin korkeen hinnan ettei kukaan osta. Se yks pikkupoika oli kyllä aivan ihana joka toi sitte tämän tuikkukupin ko terapia loppu, pakko säästää, tää on niin ruma että tavallaan jo aika hieno. Ja se vanha täti, joka anto tämän virkatun rintaneulakukan; se oli niin mua aatellu ko oli tämän tehny, laitetaan sivuun.

 
Että mitäkö sitten vein kirpparipöytään. Kaikki nuo edellä maininut ja vielä paljon muuta. Melkeen tippa linssissä. Ja halvat hinnatki laitoin. Ja sitte kuitenki, huomenna en ees muista mistä oon luopunu (päässy eroon).
 
(Toim. huom. Kuva ei liity tarinaan)

Päivän Peppi-annos...

...tulee tässä!

"Paisteessa kesäauringon
minä kuljen kautta hongikon,
ja olen aivan kuriton,
jaloissa loiskuu mun kulkeissain.

Lits vain, läts vain!

Ja mun kengistäin
kun ma kuljen näin,
kuuluu lips ja läps aina vuorottain,
sillä kenkä on märkä,
ja tyhmä on härkä,
ja riisipuuro on herkkuain.
Paisteessa kesäauringon
minä loiskutan käydessäin.

Lits vain, läts vain!"
(Astrid Lindgren: Peppi järjestää huviretken)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Objektiivi

Tän päivän toteutunut unelma on Canon EF 50 mm f/1.8. Siinä on sitä valovoimaa ;)








Sen lisäksi työpäivän päälle lenkkiä, salaattia (tämmösellä ilmalla ei voi syyä muuta!), kirpparikamojen keräilyä, sateen jälkeisen ulkoilman haistelua, mukava puhelu...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kesälomalla

...tai melkeen niinku kesälomalla itekki. Ihan tuntunu siltä. Pitkiä aurinkoisia lämpimiä päiviä. Pikkuveljen valmistujaisjuhlintaa ja parin päivän rääppiäiset. Loputonta lojumista riippumatossa. Hyvien kirjojen lukemista. Käen kukkumista. Kirjosieppokoiraan kirkasta laulua kumppanin löytymisen toivossa (laulu tuotti muuten tulosta..). Puhalluskukkia. Paluu sivistyksen pariin, muiden ihmisten luo, töihin, tuntuu hirvittävän kaukaselta ja vaikealta. Vaikka ei enää kauan siihen oikeaan kesälomaan.