sunnuntai 28. joulukuuta 2014


"Ulkona oli hirveän kylmää. Tähdet loistivat kelmeinä jääkenttien yllä ja pakkanen paukkui nurkissa. Mutta lämpöisessä keittiössä oli ihanaa. Pelle hyrisi mielihyvästä ja työnsi hellan täyteen halkoja - oli mukava olla. Kaikki koolla täällä lämpimässä laulaen ja jutellen. Kunnes tuli niin uniseksi, että kuuli kaiken yhtenä surinana ja hoippui vuoteeseen."

Astrid Lindgren: Saariston lapset

torstai 18. joulukuuta 2014


- Etkö sinä ikinä aio syödä vihanneksia? äiti kysyi.
- Joo, oikeita vihanneksia, sanoi Eemeli.
Ja sitten hän istahti hissukseen joulukuusen taakse ja rupesi nakertelemaan sitä.
 Mutta pian hän kyllästyi, sillä neulaset pistelivät suuta.


Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli

keskiviikko 17. joulukuuta 2014


Jotkut päivät vaan ON parempia kuin jotkut toiset. Jos vaikka ensin nukut oikein hyvät yöunet (9 tuntia, sikeästi). Ja päivällä näet oranssin ja pinkin auringon ja lumisia puita. Ja saat mieletöntä palautetta 7-vuotiaalta asiakkaalta ("Mari sää oot opettanu mut puhumaan") ja esimieheltä (+palkankorotus). Ja eteisen lattialla odottaa taas monta mukavan näköistä kirjekuorta (eikä ne oo laskuja). Ja ystävän kanssa nauretaan ja ihmetellään miten älytöntä elämä on, mutta kuin hyvin kaikki vielä menee. Ja sitten vielä se, että on talvi. Että ihan oikeasti voi tulla talvi, kun ei melkeen muista mitä se tarkottaa (ihan muistutuksena teillekki että se tarkottaa sitä että on lunta ja sitte että on pakkasta). Siksi kai se tuntuuki niin hyvältä ko sitä on niin kauan ehtiny odottaa ja toivoa. 
(Tuntuuko muuten kaikki asiat paremmilta jos niitä ensin ehtii aika kauan toivoa ja odottaa?) 
Niin, ja vielä yks juttu. Kahen päivän päästä alkaa loma.

maanantai 15. joulukuuta 2014


Viidenneksi viimeisen työpäivän kunniaksi nukuin yhdeksään, join paljon aamukahvia ja muutaman kirjallisen työn tehtyäni sain palkaksi nuo aamuruskon vaaleanpunaiset pilvet. Joulukuun viidestoista, se on tänään.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014


Taas on niin lyhyitä päivät: muutama tunti sinistä ennenkuin on taas pimeä. Ikkunoista tuikkii valoja ja joku kummallinen lämpö kaikkialla. Päivällä kuuden naisen voimin syntyy keoittain karjalanpiirakoita ja illalla joulukonsertissa soi:"Taas sykkivi sydämet ihmisten, niin hellään ja hartahasti, ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen, mitä toivomme kesästä asti: joulu, joulu, joulu tullut on."

maanantai 1. joulukuuta 2014


Koko päivän elän ja myötäelän, kuuntelen ja kannustan. Kohtaan ja ymmärrän. Vaadin vastauksia ja niitä myös saan. Karkaan töistä ja odotan kadunkulmassa ystävää. Teekupin ääressä joku kuuntelee minuakin. Varovaisessa lumisateessa menen ruokakauppaan, kasvot kohti taivasta. Kauppakorin täyttää atsalea niin ettei paljon muulle jääkään tilaa. Illalla nukahdan jouluvalojen loisteeseen. On joulukuun ensimmäinen.

tiistai 4. marraskuuta 2014


Istuppa tuohon sohvannurkkaan. 
Ota hyvä asento, tee sopiva kolo tyynyihin, vedä viltti polvien päälle. 
Kerro mitä kuuluu.

maanantai 3. marraskuuta 2014





Maanantait on mukavia. Voi herätä aamulla rauhassa, vetää villasukat jalkaan ja keittää pannullisen kahvia. (Ja näin hämärän aikaan tietysti sytyttää kynttilä.) Sitten aukasta kalenteri ja kattoo että mistä alottais tänään. Tehdä töitä (joita kyllä riittää) siinä järjestyksessä ja aikataulussa ko on tarpeen. Tehdä töitä siellä missä se tuntuu hyvältä. Nähdä työkavereita ja vaihtaa kuulumisia. Käydä kesken päivän kahvilla ystävän kanssa, mikäli tilanne todella sitä vaatii. Niin, se on se vapaus, aikatauluttomuus. Sit onki valmis loppuviikon ralliautoiluun...

Maanantai-iltaisin on joskus myös käsityöilta, siksi nuo ompelemista odottavat kankaat tuossa kuvassa. 
Käsityöilta periaatteella "käsitöitäkin voi tehdä halutessaan"... :)

Valoisaa viikkoa ihmiset!

perjantai 31. lokakuuta 2014

Yksinkertaista elämää


On taas se aika vuodesta, ettei päivänvalon aikaan ehdi koskaan kuvaamaan. Kaikki maisemat tallentunu lähinnä mielen muistikortille. Tällä viikolla ne auringonlaskut töistä palatessa: lämmin oranssi valo, pinkit pilvet taivaanrannassa, joutsenaurat nousemassa huurteisilta pelloilta. Puiden siluetit vaaleaa taivasta vasten. 

On aika nauttia yksinkertaisista asioista (vaikka millonpa en niistä nauttisi). Juoda kahvia kaikessa rauhassa ja polttaa loputtomasta kynttilöitä. Keittää kattilallinen lappapuuroa ja miettiä että kuka tämän kaiken syö. Kuunnella Ronja Ryövärintytärtä automatkalla ja haukkoa henkeä kun se osuu niin... 

lauantai 25. lokakuuta 2014





Loppusyksyn sateiden aikaan ei aina osaa päättää onko mukavampi kulkea ulkona, nilkat loskassa tarpoen, 
kävellä kävellä kävellä ja antaa tuulen tuulettaa päätä. 
Vai katsella kaikkea ikkunan takaa, villasukat jalassa, hyvässä seurassa, kynttilöiden loisteessa. 
Molemmat aika tarpeellisia, omalla tavallaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014






















Joskus aikaa tällekkin kaikelle, kotoisalle. Uusien tyynypäällisten ompelulle (mua ei sais päästää siihen yhteen M:llä alkavaan kauppaan), tiikerikakun leipomiselle (mun suurin (ainaki melkeen) haave jo pitkään), villasukissa tassuttelulle (syksy!), puuhastelulle (aina sitä löytyy...), mietiskelylle.

tiistai 16. syyskuuta 2014


"-Entäs minä, mitäs minä saan tehdä sinun hyväksesi? Nuuskamuikkunen kysyi.
-Soita minulle jotakin! Niiskuneiti sanoi.
Nuuskamuikkunen otti huuliharppunsa ja soitti tunteellisimmat laulunsa."

(Tove Jansson)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014












Yhtä yltäkylläisyyttä oli koko viikko, arjen mukavia asioita. Auringonpaistetta ja raikasta ilmaa, naurujoogaa, iltapaloja, hyvällä mielellä tehtyjä kotitöitä, kunnon viikkosiivous, hassuja tekstiviestejä, leipomista, kirjastoreissuja, pilatesta, hyviä ystäviä, puolukkahillon keittoa, hymyjä, tuoretta pullaa, metsäretki, yövieraita ja hassuja juttuja, synttäreitä, naurua, puolukkamehua ja pitsaa, hirvittävän kaunista musiikkia, perhosia vatsassa, kynttilöitä. Niin ja vielä puolukoita...

maanantai 8. syyskuuta 2014




Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. 
(Muumipappa)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014





Auringonlaskun ja nuotion hiipumisen jälkeen nousi kuu. Se valaisi onneksi niin, ettei törmätty nuorison (jotka oli kansoittanu koko paikan illan aikana) pyöriin, skoottereihin, mönkkäreihin.
 Tajusittehan teinikullat, edes reunasta, kuinka kaunis ilta oli.

torstai 28. elokuuta 2014


Elokuun viimeisiä iltoja, lempeän tuudittava musiikki, kynttilän valo. 
Ikkunasta näkyy vain oman itseni heijastus.

keskiviikko 20. elokuuta 2014


"Kuinka usein 
me kuuntelemmekaan 
eilispäivää, 
vaikka tämä päivä 
puhuttelee meitä."

(J. W. Anglund)

tiistai 19. elokuuta 2014

Paluu perusasioihin







"Olisi vain vähän kipeä 
makaisi vuoteessaan 
yöpöydällä puolukkamehua 
saisi lukea jännittävää kirjaa 
eikä piittaisi mistään muusta, 
torkahtelisi tämän tästä, tämän tästä 
kuuntelisi hajamielisenä 
putoavan lumen ääntä, 
hidasta, ulkoa." 

(Bo Carpelan)

___________________________________________________________

Perusasioiden ääreen on palattu: aikaisiin aamuihin ja autonrattiin, lastenpeleihin ja orientaatio-ongelmiin, innostukseen ja pitkiin keskusteluihin, työkavereihin ja sähköposteihin, tuskaseen tunteeseen illalla että pitäis pitäis pitäis jo mennä nukkumaan mutta ku tää elokuun hämärä on niin vastustamaton...

 Tänään tuo runo on totta (sairastaminen ei kyllä kuulu mun perusasioihin). Tuntuu silti hirveän mukavalta just nyt. Joskus ois saattanu tuntua melkee väärältä nauttia sairaslomapäivästä näin paljon, mutta ei, enää en jaksa tuntea semmosia syyllisyydentuntoja. Nautin ja laiskottelen sydämen kyllyydestä!

Anteeksi  tämä pitkä hiljaisuus täällä blogissa. En oo viihtyny koneen ääressä. Ja kameraki on jotenki unohtunu ties minne. Joskus se vaan menee niin. Että sitä vaan elää. Ja se on hyvä.