sunnuntai 28. joulukuuta 2014


"Ulkona oli hirveän kylmää. Tähdet loistivat kelmeinä jääkenttien yllä ja pakkanen paukkui nurkissa. Mutta lämpöisessä keittiössä oli ihanaa. Pelle hyrisi mielihyvästä ja työnsi hellan täyteen halkoja - oli mukava olla. Kaikki koolla täällä lämpimässä laulaen ja jutellen. Kunnes tuli niin uniseksi, että kuuli kaiken yhtenä surinana ja hoippui vuoteeseen."

Astrid Lindgren: Saariston lapset

torstai 18. joulukuuta 2014


- Etkö sinä ikinä aio syödä vihanneksia? äiti kysyi.
- Joo, oikeita vihanneksia, sanoi Eemeli.
Ja sitten hän istahti hissukseen joulukuusen taakse ja rupesi nakertelemaan sitä.
 Mutta pian hän kyllästyi, sillä neulaset pistelivät suuta.


Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli

keskiviikko 17. joulukuuta 2014


Jotkut päivät vaan ON parempia kuin jotkut toiset. Jos vaikka ensin nukut oikein hyvät yöunet (9 tuntia, sikeästi). Ja päivällä näet oranssin ja pinkin auringon ja lumisia puita. Ja saat mieletöntä palautetta 7-vuotiaalta asiakkaalta ("Mari sää oot opettanu mut puhumaan") ja esimieheltä (+palkankorotus). Ja eteisen lattialla odottaa taas monta mukavan näköistä kirjekuorta (eikä ne oo laskuja). Ja ystävän kanssa nauretaan ja ihmetellään miten älytöntä elämä on, mutta kuin hyvin kaikki vielä menee. Ja sitten vielä se, että on talvi. Että ihan oikeasti voi tulla talvi, kun ei melkeen muista mitä se tarkottaa (ihan muistutuksena teillekki että se tarkottaa sitä että on lunta ja sitte että on pakkasta). Siksi kai se tuntuuki niin hyvältä ko sitä on niin kauan ehtiny odottaa ja toivoa. 
(Tuntuuko muuten kaikki asiat paremmilta jos niitä ensin ehtii aika kauan toivoa ja odottaa?) 
Niin, ja vielä yks juttu. Kahen päivän päästä alkaa loma.

maanantai 15. joulukuuta 2014


Viidenneksi viimeisen työpäivän kunniaksi nukuin yhdeksään, join paljon aamukahvia ja muutaman kirjallisen työn tehtyäni sain palkaksi nuo aamuruskon vaaleanpunaiset pilvet. Joulukuun viidestoista, se on tänään.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014


Taas on niin lyhyitä päivät: muutama tunti sinistä ennenkuin on taas pimeä. Ikkunoista tuikkii valoja ja joku kummallinen lämpö kaikkialla. Päivällä kuuden naisen voimin syntyy keoittain karjalanpiirakoita ja illalla joulukonsertissa soi:"Taas sykkivi sydämet ihmisten, niin hellään ja hartahasti, ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen, mitä toivomme kesästä asti: joulu, joulu, joulu tullut on."

maanantai 1. joulukuuta 2014


Koko päivän elän ja myötäelän, kuuntelen ja kannustan. Kohtaan ja ymmärrän. Vaadin vastauksia ja niitä myös saan. Karkaan töistä ja odotan kadunkulmassa ystävää. Teekupin ääressä joku kuuntelee minuakin. Varovaisessa lumisateessa menen ruokakauppaan, kasvot kohti taivasta. Kauppakorin täyttää atsalea niin ettei paljon muulle jääkään tilaa. Illalla nukahdan jouluvalojen loisteeseen. On joulukuun ensimmäinen.