maanantai 23. helmikuuta 2015


Tänään, väsynyt harmaan tahmea aamu. Kävely töihin kiviä kengissä. Loputon lista tekemättömiä töitä. Peruuntuneet kahvilatreffit. Tehokas iltapäivä. Mukavat työkaverit ja pullakahvit. Lähestyvä loma. Radiosta kuuluvat hyvä musiikki. Kirpparipöytään tyhjennetyt kassilliset turhaa tavaraa. Jatkuvasti piippaava puhelin. Jaetut hetket. Pilates. Itselle tehty pizza. Hyvä kirja ja rauhallinen iltahetki. Ja naisen mieli, joka on vaihtunut aamupäivän haluttomuudesta ja välinpitämättömyydestä tähän illan huikeaan hyväänoloon ja hihitykseen. 
Ehkä tässä sittenkin on jotakin, jotakin...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015


"Valo, 
ilmassa viipyvä, 
lävistä minut.

Huuda, 
lokkien villi riemu, 
avoviillossa mieleni jään. 

Rippeetkin 
samean kohmeen 
vesi, kuultoosi sulaa suo.

Tuhat silmua puhkeamatonta 
minussa vielä, 
tuhat laulua laulamatonta."

(Soile Seppä)

torstai 12. helmikuuta 2015


Ja yhtäkkiä on taas nämä illat (tai no, iltapäivät). Kirkas taivas. Sula tie ja sininen hämärä. Ja siinä sinisessä jo jotakin samaa kuin toukokuun illoissa. On loman odotus ja väsyneet aamut. Kapinoiva mieli, joka haluaisi keskittyä elämässä kaikkeen omaan ja unohtaa työt. On kauppareissulta kotiin kannettu narsissi. Asunto, jonka villakoiria ei enää viitsisi imuroida. On ajelut erään rakennustyömaan ohitse tajutakseni että se on ihan oikeasti totta. 
Ja kurkkua kuristava tunne, joka tulee aina keväällä.  Selittämätön.