Ja yhtäkkiä on taas nämä illat (tai no, iltapäivät). Kirkas taivas. Sula tie ja sininen hämärä. Ja siinä sinisessä jo jotakin samaa kuin toukokuun illoissa. On loman odotus ja väsyneet aamut. Kapinoiva mieli, joka haluaisi keskittyä elämässä kaikkeen omaan ja unohtaa työt. On kauppareissulta kotiin kannettu narsissi. Asunto, jonka villakoiria ei enää viitsisi imuroida. On ajelut erään rakennustyömaan ohitse tajutakseni että se on ihan oikeasti totta. 

Ja kurkkua kuristava tunne, joka tulee aina keväällä.  Selittämätön.