perjantai 28. helmikuuta 2014

Hyvää viikonloppua!



Tänä viikonloppuna aion

...nukkua
...juhlia kahtia synttäreitä ja yksiä häitä
...nähä pitkästä pitkästä aikaa yhtä ihanaa ystävää
...nukkua
...nähä varmaan muutamaa muutaki ystävää
...olla kadehtimatta kaikkia joilla on ens viikolla hiihtoloma
...pestä pyykkiä
...käyä pitkällä pitkällä kävelylenkillä

Ja ai niin, muistinko mainita että aion myös nukkua....

sunnuntai 23. helmikuuta 2014


"Onni on sitä kun ei tiedä 
ei näe 
kaikkea kerralla 
ei alkua, ei loppua 
ei syytä eikä seurausta, 
näkee vain 
tämän hetken väkevän värin."

(Pia Perkiö)

------------------------------------------------

Vaikka joskus, joskus haluttais kyllä nähä vähän pidemmälle.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Arjen ruusuja


Oon yleensä melko hyvä löytämään iloja, ruusuja, värejä tavallisen arjen keskeltä. Vaikka ois kuin harmaata, kylmää ja kaikkea, ni aina jotaki! Mutta on niitä niitäki päiviä, että ei sitte millään eikä mikään näytä hyvältä. On tylsää ja tyhjää ja harmaata, aina sitä samaa. Ketään ei oikeen kiinnosta ja väkisillä pittää saaha ittensä innostumaan ja innostamaan ja kannustamaan (vaikka todellisuudessa itelläki tekis mieli heittää pelit ja leikit seinään ja sanoa että ei niin ei tästä tuukkaa mittää). Ja väsyttää ja tympäsee ko ei kerkee ja jaksa tehä kaikkia niitä omia juttuja mitä haluais (niinku vaikka ommella tai kävellä pitkiä kävelylenkkejä tai vaikka ees siivota kunnolla!). Ja mieleen tulee ihan väkisin kaikki tympeimmät asiat omasta elämästä eikä sitte yhtään mitään hyvää. Ja sitten yrität olla ajattelematta omia asioita, mutta seki on niin työlästä. Ja koko ajan vaan tekee töitä ja silti jää niitäki paljon tekemättä. Niin että löyä siinä sitte ruusuja!

Mutta uskokaa tai älkää ni löyty silti yks. Se löyty niinki uskomattomasta asiasta ko urheiluselostuksesta (kiitos kerranki olympialaisten)! Just pahimpaan väsymyksen saumaan, ajomatkalla viimeselle asiakkaalle, tulee koko tuutista semmosta hehkutusta ja vaahtoamista että iha väkisin piristyy ja alkaa naurattaan. Ja se pauhu täytti auton niin totaalisesti ettei yhen yhtäkään ajatusta mahtunu omaan päähän. Täydellistä.

(Ja okei, toinen aika huippu juttu tänään oli se että kotimatkalla paisto aurinko varmaan kolmen viikon tauon jälkeen. Nii, ja seki että olin hirveen tyytyväinen itteeni ko tein töitten jälkeen ruokaa..mielettömän hyvää kasvissosekeittoa muuten. Ja kuitenki enää kaks päivää töitä ennen viikonloppua. Ja että just nyt voin vaan istua tässä eikä tartte tehä mittään.)

(Joo joo, aika ällöttävän positiivinen oon silti. Huomasin. :) )

maanantai 17. helmikuuta 2014


"Elämässä oli aikoja jolloin
jokainen valpas sekunti odotti seuraavaa,
syttyi säkenöimään vähästä;
ja oli aikoja jolloin
tunnit lipuivat kuin ojavesi
täyttymättömään lammikkoon.
Vasta vanhana
käsitin
että ne kuuluivat yhteen,
edellyttivät toisiaan."

(Eila Pennanen)

-----------------------------------------------------

Niin, vanhana kai käsittää. Monta muutakin asiaa.

torstai 13. helmikuuta 2014

Keinulauta


Uusin kirjasuosikkini on Timo Parvelan Keinulauta. Niin viisas kirja. (Meinasin aluksi kirjottaa että "lastenkirjasuosikkini", mutta sitten huomasin ettei sillä oo mitään väliä. Kaikki mun todelliset kirjasuosikit taitaa nimittäin olla lastenkirjoja. Ja, niin, ko mun mielestä lastenkirjoja pitäis aikuistenki lukea, 
siksi vaan ko ne on niin viisaita. Niinku tämäki.) 
Mistäkö Keinulauta kertoo? Monesta asiasta. Mutta kai eniten ystävyydestä. Ja yksinäisyydestä. 
Ja luottamisesta. Elämän tärkeimmistä asioista.


"Keinuminen ei onnistu, jos toisessa päässä ei istu kukaan."

"Sitten sitä rupesi pelottamaan, että joku tosiaan tulisi keinumaan sen kanssa. Eihän se edes tiennyt mitä se silloin sanoisi. Mitä keinuttaessa puhuttiin? Kuinka pyydettiin lisää vauhtia? Entä jos Pii olisi liian kevyt, tai se toinen? Entä jos joku lopulta tulisi, mutta lähtisikin heti pois? Piin mieli pomppi ylös ja alas. Se otti muistikirjansa ja kirjoitti: Odottaminen on pelottavaa, koska ei tiedä mitä on odotettavissa."

"Joskus voi tulla iloiseksi siitäkin, että antaa toisen keinua."

"Minä näytän nyt varmasti aivan savupiipulta, Pii arveli. Jos joku näiki  minut nyt, se varmasti ihmettelisi mitä tuo karhu tuossa sauhuaa. Piitä rupesi hymyilyttämään. Joku voisi luulla, että minä suorastaan kiehun, mutta minä sanoisin että ehei, kunhan päästelen ylimääräisiä höyryjä pihalle. Nyt Piitä jo vähän naurattikin. Höyrypää."

"Pii katseli sitä kuopan reunalta. Jokin sen sisällä liikahti. Tuntui kuinjotain pehmeää olisi  mennyt rikki ja valunut hitaasti alas vatsaan saakka. Se poltteli rintaa, kirvelsi silmiä, mutta tuntui samalla jotenkin pelottavan hyvältä. Pii tunsi olonsa kurjaksi ja onnelliseksi yhtä aikaa. Sitten se ojensi tassunsa alas kuoppaan."

(Otteet ja kuvat kirjasta Keinulauta)

maanantai 10. helmikuuta 2014




"-Jospa te nyt menisitte kotiinne, että voisitte huomenna tulla takaisin, sanoi Peppi. 
-Sillä jollette mene kotiin, ette voi tulla takaisin. Ja se olisi vahinko."

(Lindgren: Peppi Pitkätossu)

Näissä mietteissä (muun muassa...) viime viikonlopun jälkeen. Kiitos viimeisestä Anna!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Perjantain porkkanapiirakka



Maailman ihaninta on ko tulee perjantaina töistä... että onki taas viikonloppu, että tääki viikko uurastettu (tällä viikolla se tosissaa tuntu siltä, uurastukselta). Maailman ihaninta istua alas eikä oo kiire minnekkään... Voi keittää kahvit ja kaivaa pakasteesta sitä alkuviikosta leivottua porkkanapiirakkaa. Porkkanapiirakka on siitä huippu, että se muuttuu paremman makuseksi muutaman päivän päästä leipomisesta. Ja varsinki perjantaisin se on ihan mielettömän hyvää.Tässä teillekki mun (mun mielestä tietenki just se ainoa oikea) ohje. Maistuu tää muuten ihan hyvältä kaikkina muinaki viikonpäivinä, oon testannu.

PORKKANAPIIRAKKA

5 munaa
5 dl sokeria
7,5 dl porkkanaraastetta 
(4-5 suurehkoa porkkanaa)
2,5 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl soodaa
2,5 tl leivinjauhetta
5 tl kanelia
250 g sulatettua margariinia

Vaahdota munat ja sokeri, lisää vaahtoon varovasti vatkaimella sekoittaen porkkanaraaste. Sekoita taikinaan jauhot ja lopuksi sula margariini. Levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 180 asteessa n. 25 minuuttia keskitasolla. Paistoaika vaihtelee tosi paljon uunista riippuen. Varo paistamasta liikaa, piirakasta ei tule silloin niin mehevää. Jäähdytä piirakkapohja ja sitten valmista kuorrute:

200 g sulatejuustoa (Olympia on takuuvarma)
3,5 dl tomusokeria
60 g margariinia (ei sulatettua)

Sekoita kuorrutuksen ainekset tasaisiksi sähkövatkaimella ja levitä sitten piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle mantelirouhetta. Sitten oottelet pari päivää, niin aijjai ko on hyvää. Okei, kyllä tää maistuu tuoreenakin ihan hyvältä... :P

tiistai 4. helmikuuta 2014

Jokainen päivä ystävänpäivä




Joojoo, ei ookkaan vielä tänään se ystävänpäivä, mutta en silti malta olla kirjottamatta yhestä ystävästä. Ko niitä on semmosia ihmisiä, joita ilman ei elämästä kyllä tulis yhtään mitään. (Tai ainaki se ois hirveen paljon pimeämpää, raskaampaa, synkeämpää.) Se on kuulkaa semmonen se ystävä että! Ihminen, kenen kanssa vertailla sitruspuristimia Stockmannilla (ja päättää sitte että pitää mennä ostamaan se jostaki halvemmasta kaupasta). Ystävä, joka lähettää sitaatteja ihanista tyttökirjoista ("Niinä kahtena päivänä pohdin kiivaasti. Ikäneito! Aloin jo totutella ajatukseen. Voisinhan hankkia sylikoiran ja pari kanarianlintua J:n sijaan. Mitä enemmän pohdin, sitä varmemmin aloin kallistua sylikoiran puolelle.") ja ilmoittaa aamuisin yöuniensa pituuden. Ystävä, joka osaa soittaa yhden ihanan kitarakappaleen (ja se yks riittää) ja pyytää kuuntelemaan sitä just semmosena maanantai-iltana. Ystävä, joka nauraa yhtä hölmöille asioille ko määki ja usein myös ilman syytä. 
Voi tiiättekö, ko joittenki kans se askel ihan oikeasti vaan kevenee.