Nyt, tähän, kuuluisi kirjoittaa runo. Runo valonsäteistä. Valoisista päivistä ja kuoveista. Runo maan tuoksusta, pihasaunasta ja silmuista. Ystävästä. Runo elämäntunnosta. Pitäisi kirjoittaa västäräkkien kosintapuuhista. Järjettömyyksistä ja levottomista öistä. Ja siitä, kuinka harmaasta ryteiköstä voi nousta niin monta aurinkoa.
maanantai 27. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Pikku hiljaa. Nousee paprikan taimet mullasta. Tuntuu kotiovi tutummalta. Kevenee askel. Aistin pölyn ja kevään.
Ja tänään, huomaan innostuvani enemmän (kiitos ihanat työkaverit ja huippu koulutus), hymyileväni ilman syytä, ostavani hetken mielijohteesta hyvänmielenromaanin kirjakaupan uutuushyllyltä. On näitä päiviä. Ja on niitä toisia. Ja nyt tuntuu että näitä päiviä saa luvan tulla enemmän.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
On täällä. Aamutaivaita ja iltataivaita. Rakennuspölyä, uudenkarhea parketti ja työmiesten aamupalaveri keskellä pihaa kello seittemän. Pääsiäispupu piiloutuneena viherkasvilaatikkoon. Purkamattomia laatikoita, jätesäkkejä, koreja. Ja yksi väsynyt nainen, joka on vaan ja nauttii sekasorrosta ympärillä. Minähän täällä vaan asun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)