Sininen hämärä. Tyhjät pahvilaatikot odottavat täyttämistä, pakastin sulattamista, kaapit pyyhkimistä, tiskit tiskaamista, pyykit pesemistä. Silti istun tässä, kynttilänvalossa ja kuuntelen kuoromusiikkia, juon iltakahvia. Jokin pakottaa viipymään, en halua purkaa vielä tätä kaikkea (tosin rakentaakseni jotakin uutta, uusissa huoneissa).
Vielä hetken katson ikkunasta noita koivuja, ja sitten, sitten...
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
"Nuuskamuikkunen ei ollut vielä tullut kotiin. Tällaisina öinä hän vaelteli yksinään itsensä ja huuliharppunsa kanssa. Mutta tänä yönä ei kuulunut laulua. Hän oli varmaan löytöretkellä."
(Tove Jansson)
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Yhtäkkiä, just tänään, omituinen valoilmiö. Just ko olin luopunu toivosta. Tyytynyt, sopeutunut.
Niin sitten se romuttaa kaikki. Hähhähhää, aurinko paistaa sittenki.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Lomapäivänä. Puen päälleni mukavimmat ja kiristämättömimmät vaatteeni. Pitkästä pitkästä aikaa nukun hyvin ja pitkään lomaöinä. Syön aamupalaa h i t a a s t i. Käyn leikkauttamassa tukkani. Keitän perunoita. Luen kirjan, toisenki. Niistän ja yskin ja kähisen. Pesen ikkunat. Vaihdan kukkiin uudet mullat. Aloitan uuden käsityön. Katson ikkunasta maisemaa, joka vaihtuu pian uuteen. Mietin. Olen miettimättä. Ja tiedän että tämä hidas elämä on oikeasti minua varten.