Olin unohtanut

... kuinka monta asiaa ehtiikään tehdä ennen kello yhtätoista, kun on töissä

... kuinka korvaamaton on laminointikone

... kuinka ahtaat toimiston portaat olikaan, kun sieltä yrittää tulla alas (liian) painavan repun ja

    (liian) suuren kassin kanssa

... kuinka onnistunut tunne tulee, kun saa värkättyä uuden pelin asiakkaita varten

... kuinka mukavaa on keskeyttää koneella istuminen ja lörpötellä työkaverin kanssa

... kuinka vaikealta tuntuu asioida autohuollossa, aina (mutta kuinka turvalliselta tuntuukaan

    lähteä sen jälkeen ajamaan)

... kuinka hyvältä tuntuu kevyt sade kasvoilla

 

... senkin, että kuin huvittavien asioitten kans sitä onkaan tekemisissä, töissä! (ks. kuvat yllä)

Kaikki loppuu aikanaan...myös loma!

En voi tajuta, että se on mennyt, kokonainen pitkä ihana loma. 

Se maistui niin kesältä, makealta, vapaalta, täydelliseltä. 

Että huomenna jälleen vastassa arki ja työ ja kiireet. Pikkuhiljaa syksyksi taittuva kesä. 

Mutta ehkäpä sitä, näiden kaikkien voimalla jaksaakin... :)

(Tulette muuten vielä kuulemaan, että kuinka paljon tykkään myös syksystä... 

yritän hillitä itseäni vielä hetken sen suhteen, onhan nyt kuitenkin vasta heinäkuu.)

Ps. Lukijoita on kesänkin aikana (luulin, että kaikki katoavat kesäksi omille laitumille) tullut paljon lisää! Tervetuloa! Hauskaa kun olette täällä piipahdelleet. Ilahdun kovasti myös kommenteista.. ;)

Syyssuhinaa

"Kotiportilla pysähdyin äkkiä. 

-Kuunnelkaa! pyysin. 

-Pöllöäkö tarkoitat? Malin kysyi.

-En! Vaan tuota puiden suhinaa. Syyssuhinaa!

Sillä se oli syyssuhinaa. 

Ei kesäistä tuulta, vaan syksyn alakuloista huminaa, 

joka eteni raskaasti puiden latvuksissa."

(Merri Vik: Lotta)

Punanen penkki

Mulle muutti yks uus asukas tällä viikolla. Satuinki vilkuilemaan tori.fi:tä ihan vahingossa yks ilta. Se oli jälleen kerran rakkautta ensi silmäyksellä (mulla on semmoseen taipumusta) ni pakkohan se oli kotiin raahata. Se etsii vielä omaa paikkaansa...vähän aikaa se aina vie. Tämä tapaus on sitäpaitsi niin joustava, että se voi toimia niin monessa tarkoituksessa, tai no siis periaatteessa vois toimia, jos ois enempi tilaa.. Nyt se vielä vaan on, ihan omana itsenään, tuossa noin.

Tyttöjen juttuja

Hihitystä ja kikatusta, supattelua ja höpöttelyä. Korkeita kirjapinoja, seinän täydeltä sydämiä ja varpaanvälit hiekassa. Jäätelöpalloja ja eväsretkiä. Iltakävelyitä ja vohveleiden paistamista. Semmosta se on, kun on 8- ja 10-vuotiaat tytöt yökylässä! Kyllä meillä oli hauskaa.

Tiskirätti

Oon pitkään aikonu tehdä itse tiskirättejä Annan innoittamana! Bambulankakin oli ostettuna jo alkukeväästä, mutta vasta kesälomapäivänä sain puikot käteen ja silmukat luotua. Tässä on käsityö mun makuun: just ko alkaa tylsistyttää ja kutominen tuntua puisevalta niin neule onkin jo valmis! Kyllä nyt on tyyliä sitte pöytien pyyhkimisessäkin (niinkuin kaikessa muussakin, heh). Pöytien pyyhkiminen on muuten mielestäni kotitöistä välttämättömin; ei voi olla puhtaan näköistä kotona, jos pöydällä on murusia...

Vanha rakas köksänopettajani sais muuten jonkinlaisen kohtauksen, jos näkisi tämän postauksen otsikon. Hänen sanojaan lainaten "rätti tai luutu on vanhoista miesten kalsareista leikattu pala, jolla puhdistetaan vain hyvin likaisia paikkoja (eikä sitä varsinkaan käytetä keittiössä)". Ai että mikäkö olis sitten oikea nimitys? Tietenkin pöytäpyyhe.

Mmm mii mii mustikka mustikka muu

Mustikkainen viikonloppu, joten tuo Rillirouskun äänenavauslaulu sopii tähän oikeen hyvin 

(ks. Nopola&Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu)

Kesäelämää

Parhaat hetket on monesti yksinkertaisia. Iltapala kassiin ja ulos syömään, ai että! (Paitsi että oikeesti tuolla oli aika kylmä, eikä viihdytty siellä sitten eväshetkeä pidempään...)

Ett mysigt cafe

Gotlannin muistoihin vielä. Tämä oli ehdottomasti yksi viihtyisimmistä kahviloista, joissa käytiin. Se oli Fåröllä, melkein keskellä ei-mitään, mutta kuitenkin kaikkien turistien (kuten meidänkin) reitin varrella. Aluksi meinattiin jo ajaa ohi, pieni lato pellon reunalla ei näyttänyt kovinkaan erityiseltä.. Mutta onneksi palasimme takaisin (nälkäisiä kun olimme...!) ja nähtiin paikka kokonaisuudessaan. Se pieni lato ei ollutkaan itsessään niin näkemisen arvoinen, mutta niin paljon sitä muuta. Istumapaikan saattoi valita ulkosalta vanhan kivinavetan raunioiden seinustalta tai suojasta, ja olipa myös merinäköalapaikkoja. Riippumatoissa ei ehkä kahvia voinut juoda, mutta mukava niissä oli lepuuttaa selkää. Täällä istuimme pitkään...

Mietin siellä, miltähän paikka mahtaakaan näyttää iltahämärässä, kun nuo kaikki valot syttyvät... Piti ihan googlettaa, että löytäisinkö sellaista kuvaa ja kävin myös ko paikan kotisivuilla, mutta iltavalaistuksesta en löytänyt kuvaa. Se jää siis pelkästään mielikuvituksen varaan...

Hame

Ompelimpa hamosen. Pakkohan se oli ottaa mukaan sieltä Marimekon palalaarista, näin ihanan riemunkirjava kangas! Ryijy se kangas on nimeltään ja kokonaisuudessaan näyttää tältä (klik). Otin siitä siis reunasta minulle sopivan palan ja hurautin. Vanhasta hameesta aavistus mallia sekä mitat, sivusaumat suoraksi, kuminauha vyötärölle (laitoin yhden leveän kuminauhan tilalta kaksi kapeaa nauhakujaa ja kuminauhaa, on mielestäni kevyemmän ja kivemman näkönen) ja sitten helman huolittelu ja se oli siinä. Ihana yhden iltahetken ompelu ja niin mukava päällä. Alkuunhan tuo värillinen kaunistus hieman epäilytti, mutta sittemmin oon jo siihen aivan ihastunu...!

Sammakkoprinssi

"He löysivät sammakon, joka istui suon laidassa miettivän näköisenä.

-Se on kyllä tirkistellyt Malinia koko ajan, sanoi Pampula ja katsoi ihastuneena pientä sammakkoa, joka huohotti hänen kämmenellään. -Tule, meidän täytyy löytää Malin, että hän saa suudella sammakkoa!"

(Astrid Lindgren: Saariston lapset)

(Yksi maailman parhaista kesäkirjoista on tietenki tuo Saariston lapset...)

Ruusujen kaupunki

Visby, ruusujen aikaan. Uskomatonta oli olla siellä just sillon.