torstai 12. marraskuuta 2015


Hiljaisia iltoja itseni kans. Ihmisen viisas kroppa osaa sanoa milloin pitää hengähtää eikä päästä liikkumaan mihinkään. On pakko huolehtia hetki vaan ittestä, hoivata, pitää hyvänä.  Syöttää lempeitä ruokia. Kuunnella lohtumusiikkia. Kiukutella omassa mielessään, mutta sitten hyväksyä. Sanoa että oot hyvä ja tärkiä. Miettiä syntyjä syviä. Ilahtua hassuista unista ja ajatuksista. Lukea toisten sanoja siitä miten elämässä välillä luottaa, välillä epäilee ja sitten taas luottaa. Luottamukseen minäkin lopulta päädyn.

tiistai 3. marraskuuta 2015


Oon varmasti jakanu jo tämän teille jonakin marraskuuna, mutta jotenki..silti..

"Marraskuussa on hyvä olla kumisaappaat jalassa ja lämmin villapaita 
nutun alla. Käsissä pitää silloin olla vanttuut. 
Nuhaa vastaan pitää päivittäin sutaista tervaa nenän ympärille. 
Alakuloisuuteen auttaa kun pureskelee nuoren kuusen pihkaa. 
Jotkut kokevat tässä kuussa suuren rakkauden, muut kokevat pelkän pimeyden."

(Lars Hulden)

perjantai 30. lokakuuta 2015


 Hirveän aikaisia aamuhetkiä kera päiväkirjan. 
Kymmeniä kymmeniä työtunteja. 
Kuuraisen valkeita maisemia.
Viimeiset joutsenaurat (menkää jo ettette palellu). 
Villasukkia, vanhoja tyttökirjoja ja minttujäätelöä suoraan purkista.

Tää lokakuu on ollu just niin hyvä ko silloin ekoina päivinä aavistelin.
Ellei jopa parempi. 

maanantai 26. lokakuuta 2015

torstai 22. lokakuuta 2015


Tavallisia (ja ainaki sään puolesta harmaita) arkipäiviä. 
Mutta jokaisessa päivässä jotain. Jotain. Erityistä. 
Voisilmä kaurapuurossa.

perjantai 16. lokakuuta 2015


" Siitä syystä, 
että monet ajattelevat toisin, 
kuuntelen sydämeni ääntä." 

(Niilo Rauhala)

perjantai 9. lokakuuta 2015


Täys viikko. Täynnä, no, ihan kaikkea. Töitä, tietty. Mutta myös lepoa, unta, hyvää ruokaa. Täynnä ystäviä ja itsekseen olemista. Kotoisia puuhia ja menoa muualla. Pilatestunteja. Täynnä kirkkaita aamuja ja kirpeää ilmaa. Joutsenauroja. Täynnä kuuraisia ruohonkorsia. Karpalosoita. Täynnä iloa ja hassuja ajatuksia. Täynnä naurua ja hämmennystä. Viikko täynnä kynttilänvaloa, tähtiä ja revontulia. Jouluajatuksia. Musiikkia. 
Viikko täynnä sanoja. Ja hiljaisuutta.

tiistai 6. lokakuuta 2015


"Irti päästämisestä ei voi oikeastaan päättää itse. Voi toki yrittää mennä eteenpäin. 
Mutta loppujen lopuksi se tapahtuu omalla painollaan: ote kirpoaa kun se on valmis, 
ja se tapahtuu yleensä varoittamatta ja aivan huomaamatta."

Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri

maanantai 5. lokakuuta 2015


Yhtäkkiä hiipii taas semmonen olo että uskaltaisinko, sittenkin, pitkän hiljaisuuden jälkeenkin. Jostakin nousee vaan semmonen, olo, että jotakin, pientä. On lokakuu ja ensimmäistä kertaa tälle syksyä olen tässä, oikeassa ajassa, oikeassa paikassa. Tähän ehdin mukaan. Minun lokakuuhuni. Siitä tulee hyvä, tunnen sen.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015









Kai nyt vasta, asettunu taloksi. Että tajuaa kuin hyvä täällä on. Kotona. Vaikka on se niinki, Laaksosen Heli sen taas sano että "uure huusholli muuttuminen kotosaks kestä mul kokonaise vuarenkiarro. Sit ko o nähny kevä ja syksy ja suve ja pakkase, tiätä, kummone on tämä nykynen koto." Ja heti seuraavaksi näi: "Onk tää nyy sit teijä loppuelämän paik? kysytä. Mist sitä voi tiättä, ko ei tiär ens kevästäkkä - ollank henkis, eletänk viäl vapaas tasavallas, tulek takatalv vai etusuvi? Juur nyy o hyvä. See riittää tänäseks. Ei varvistel kymmene vuaren päähä."

Juur nyy o hyvä, just nytte. On terassin pöytä missä juua aamukahvia. Pullataikina ja korvapuustit pitkästä pitkästä aikaa (ko tällä jollaki on nyt niiiiiin hyvä keittiö). Usein avautuva ovi vieraitten tulla ja lähteä. Parina päivänä se on pysyny kiinnikki, sen verran että ehtiny lukea Heli Laaksosta ja paria muutaki kirjaa ja hihitellä. Just nytte on hyvä. Kastella paprikantaimia ja ommella pitsipöytäliinasta kesätoppia. Tuntea olevansa niin arvokas että kannattaa pyöritellä pellillinen lihapullia iha vaan ittellensä. Ihmetellä ihmeen tasapainosta oloa (miksi sitä pitääki ihmetellä?).

tiistai 26. toukokuuta 2015


Toukokuun yönä 
ei onneansa vaihtaisi 
kenenkään toisen. 

Lempeä valo hyväilee kasvoja 
metsä 
on pysähtynyt kuuntelemaan 
laulurastaan lyriikkaa elämästä 
onnesta 
kuolemasta. 

Vaiti kuuntelemme mustaa laulajaa. 
Taivas on niin nuori ja herkkä 
se puhkeaa kyyneliin 
metsä ja maa 
lumoutuneena silmunsa avaavat. 

(Kerttu Kastelli)

maanantai 27. huhtikuuta 2015






Nyt, tähän, kuuluisi kirjoittaa runo. Runo valonsäteistä. Valoisista päivistä ja kuoveista. Runo maan tuoksusta, pihasaunasta ja silmuista. Ystävästä. Runo elämäntunnosta. Pitäisi kirjoittaa västäräkkien kosintapuuhista. Järjettömyyksistä ja levottomista öistä. Ja siitä, kuinka harmaasta ryteiköstä voi nousta niin monta aurinkoa.

perjantai 24. huhtikuuta 2015


Pikku hiljaa. Nousee paprikan taimet mullasta. Tuntuu kotiovi tutummalta. Kevenee askel. Aistin pölyn ja kevään. 
Ja tänään, huomaan innostuvani enemmän (kiitos ihanat työkaverit ja huippu koulutus), hymyileväni ilman syytä, ostavani hetken mielijohteesta hyvänmielenromaanin kirjakaupan uutuushyllyltä. On näitä päiviä. Ja on niitä toisia. Ja nyt tuntuu että näitä päiviä saa luvan tulla enemmän.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015


On täällä. Aamutaivaita ja iltataivaita. Rakennuspölyä, uudenkarhea parketti ja työmiesten aamupalaveri keskellä pihaa kello seittemän. Pääsiäispupu piiloutuneena viherkasvilaatikkoon. Purkamattomia laatikoita, jätesäkkejä, koreja. Ja yksi väsynyt nainen, joka on vaan ja nauttii sekasorrosta ympärillä. Minähän täällä vaan asun.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015


"Lapsi kylvää unikon siemeniä 
lämpimään multaan 
aamu aamulta avaa kylvöksen 
joko? 

malttamaton usko on paras usko 
joka hetki näkee ja kokee 
totuuden 
toivo ja rohkeus 
mullan ja auringon mittainen."

(Kerttu Kastelli)

torstai 26. maaliskuuta 2015



Sininen hämärä. Tyhjät pahvilaatikot odottavat täyttämistä, pakastin sulattamista, kaapit pyyhkimistä, tiskit tiskaamista, pyykit pesemistä. Silti istun tässä, kynttilänvalossa ja kuuntelen kuoromusiikkia, juon iltakahvia. Jokin pakottaa viipymään, en halua purkaa vielä tätä kaikkea (tosin rakentaakseni jotakin uutta, uusissa huoneissa). 
Vielä hetken katson ikkunasta noita koivuja, ja sitten, sitten...

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015











"Nuuskamuikkunen ei ollut vielä tullut kotiin. Tällaisina öinä hän vaelteli yksinään itsensä ja huuliharppunsa kanssa. Mutta tänä yönä ei kuulunut laulua. Hän oli varmaan löytöretkellä."

(Tove Jansson)

perjantai 6. maaliskuuta 2015




Yhtäkkiä, just tänään, omituinen valoilmiö. Just ko olin luopunu toivosta. Tyytynyt, sopeutunut. 
Niin sitten se romuttaa kaikki. Hähhähhää, aurinko paistaa sittenki.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015



Lomapäivänä. Puen päälleni mukavimmat ja kiristämättömimmät vaatteeni. Pitkästä pitkästä aikaa nukun hyvin ja pitkään lomaöinä. Syön aamupalaa h i t a a s t i. Käyn leikkauttamassa tukkani. Keitän perunoita. Luen kirjan, toisenki. Niistän ja yskin ja kähisen. Pesen ikkunat. Vaihdan kukkiin uudet mullat. Aloitan uuden käsityön. Katson ikkunasta maisemaa, joka vaihtuu pian uuteen. Mietin. Olen miettimättä. Ja tiedän että tämä hidas elämä on oikeasti minua varten.

maanantai 23. helmikuuta 2015


Tänään, väsynyt harmaan tahmea aamu. Kävely töihin kiviä kengissä. Loputon lista tekemättömiä töitä. Peruuntuneet kahvilatreffit. Tehokas iltapäivä. Mukavat työkaverit ja pullakahvit. Lähestyvä loma. Radiosta kuuluvat hyvä musiikki. Kirpparipöytään tyhjennetyt kassilliset turhaa tavaraa. Jatkuvasti piippaava puhelin. Jaetut hetket. Pilates. Itselle tehty pizza. Hyvä kirja ja rauhallinen iltahetki. Ja naisen mieli, joka on vaihtunut aamupäivän haluttomuudesta ja välinpitämättömyydestä tähän illan huikeaan hyväänoloon ja hihitykseen. 
Ehkä tässä sittenkin on jotakin, jotakin...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015


"Valo, 
ilmassa viipyvä, 
lävistä minut.

Huuda, 
lokkien villi riemu, 
avoviillossa mieleni jään. 

Rippeetkin 
samean kohmeen 
vesi, kuultoosi sulaa suo.

Tuhat silmua puhkeamatonta 
minussa vielä, 
tuhat laulua laulamatonta."

(Soile Seppä)

torstai 12. helmikuuta 2015


Ja yhtäkkiä on taas nämä illat (tai no, iltapäivät). Kirkas taivas. Sula tie ja sininen hämärä. Ja siinä sinisessä jo jotakin samaa kuin toukokuun illoissa. On loman odotus ja väsyneet aamut. Kapinoiva mieli, joka haluaisi keskittyä elämässä kaikkeen omaan ja unohtaa työt. On kauppareissulta kotiin kannettu narsissi. Asunto, jonka villakoiria ei enää viitsisi imuroida. On ajelut erään rakennustyömaan ohitse tajutakseni että se on ihan oikeasti totta. 
Ja kurkkua kuristava tunne, joka tulee aina keväällä.  Selittämätön.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015


Joulun aikoihin sain uuden ystävän, Väinön. Se muutti suoraan mun luo asumaan. 
Väinö kertoi itsestään näin: "Olen Väinö-Jänö. Olen ketterä ja vilkas ja tunnen itseni hyvin. Jaksan nukkua pitkään. Harrastan mato-ongintaa ja posliininmaalausta. Raajani palelevat herkästi." 
Väinö on kotiutunu tosi hyvin. Parhaiten se viihtyy tuossa sohvalla (vähän liianki hyvin jos multa kysytään) 
ja se ottaa kyllä elämän aika rennosti. Väinö lähettää terkkuja kaikille tutuille!

maanantai 5. tammikuuta 2015


Ovi avoinna. Uuteen. Uuteen vuoteen. Uusiin alkuihin.  

"Sillä matkalle on lähdettävä. 
Sitä ei voi enää peruuttaa. 
Kynnys on ylitettävä. 
On päästettävä irti..."

(Hanna Ekola)