Hiljaisia iltoja itseni kans. Ihmisen viisas kroppa osaa sanoa milloin pitää hengähtää eikä päästä liikkumaan mihinkään. On pakko huolehtia hetki vaan ittestä, hoivata, pitää hyvänä.  Syöttää lempeitä ruokia. Kuunnella lohtumusiikkia. Kiukutella omassa mielessään, mutta sitten hyväksyä. Sanoa että oot hyvä ja tärkiä. Miettiä syntyjä syviä. Ilahtua hassuista unista ja ajatuksista. Lukea toisten sanoja siitä miten elämässä välillä luottaa, välillä epäilee ja sitten taas luottaa. Luottamukseen minäkin lopulta päädyn.