torstai 29. toukokuuta 2014



"Mitään ei tarvitse odottaa 
ei huokailla 
ei kiirehtiä 
Aika kulkee vääjäämättä 
tuo tullessaan 
vie mennessään 
sormellakaan siihen koskematta" 

(Anja Porio)
-------------------------------------------------------------------

On torstai-ilta vaikka hämärästi tuntuuki sunnuntailta. Syön jäätelöä suoraan purkista. 
Avoimesta ikkunasta  kantautuu moottoripyöränrenkaiden riemuisa kesälaulu. 
Kolme päivää vapaata vielä ja olo niinkuin kesäloman alussa. Neuvon itseäni tarttumaan hetkeen.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014








Nyt se on taas. Kesä. Alussa. Kun sitä ajattelee ni mahanpohjastaha se ottaa. Miettikää nyt: koko kesä eessä! 
Tää kesä on alotettu lupaavasti ja niin se tuntuu  myös jatkuvan. Nimittäin retkeilyllä millon missäki. Parasta.

Kuvat Liminganlahdelta. Kameran putki ei riittäny lintujen kuvaamiseen, eikä se ollut tarkotuskaan. Oli hyvä vaan olla ja kuunnella. Tutut ja tuntemattomat linnut pitivät iltakonserttiaan, kutsuivat toisiaan, sukkuloivat ilta-auringossa, suojelivat pesiään. Kunnes, ilta-auringon laskiessa, pikkuhiljaa, äänet alkoivat vaieta.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014


















"Menet metsään, et minkään syyn takia 
muuten vain 
kävelet siellä, hengität 
tulet sitten pois. 
Et osaa sanoa mitä tapahtui. 
Etkä kuitenkaan unohda." 

(Liisa Laukkarinen)

torstai 15. toukokuuta 2014










Niin pitkän tuntunen viikko ollu. Työt vieny voimia, vaikka tuntunu että sielläki vaan puolittain ajatus luistanu ja unohtanu millon mitäki. Alkaa kai jo paras veto loppua. Iltaisin on poikki muttei silti saa mentyä nukkumaan tarpeeksi aikasin. Ko ollu vieraita. Ja hyviä juttuja. Ja niin valoisaa. Ja aamulla on sitte taas väsyttäny. Yrittäny välillä olla tomera, pestä pyykkiä ja syyä ja tiskata. Vaihtelevalla menestyksellä. Pioni tuonu iloa koko viikon. En tienny että ne tuoksuu niin ruusulle. Ulkona vihreä antaa oottaa itteään; vain aavistuksia siellä täällä. Toisaalta kuitenkin just se, odotus ja aavistus, niin kutkuttavaa, parasta.

maanantai 12. toukokuuta 2014


Tukkosen viikonlopun jälkeen vielä tukkosempi maanantai.
Oli pakko ostaa pioni piristykseksi.
(Nyt vaan ootellaan että se siitä aukeaa...)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014







Mummulakesäkulhoja, päärynöitä, toukokuun illan valoa, 
lupaavasti alkava romaani, pianomusiikki ja Heli-ystävän ohjeella tehty näkkäri.
Semmosta tänä keskiviikkoiltana.

Siemennäkkäri

4 munaa
2 dl auringonkukan siemeniä
2 dl seesamin siemeniä
1 dl pellavan siemeniä
3 rkl fibrexiä
1,5 tl merisuolaa
1,5 dl mantelijauhetta

Sekoita ainekset kulhossa. Levitä leivinpaperille pellille. Paista 150 asteessa n. 30 minuuttia. 
Anna jäähtyä hetki ja viipaloi. Teen yleensä taikinapyörällä viipaleet valmiiksi jo ennen paistamista niin sitten on helpompi laittaa paloiksi myös paistamisen jälkeen.

tiistai 6. toukokuuta 2014


Koittakaa kestää näitä kuvia.. muttaku nää pienet vihreet vaan ON niin ihmeellisiä.

maanantai 5. toukokuuta 2014


"Niin nyyti lähti siitä meren rantaan 
ja löysi näkinkengän, suuren, valkean. 
Hän astui varovasti hienoon santaan 
ja tuumi: löysin ihmeellisen maailman. 
Ja hattuunsa hän kauniit kivet keräsi 
ja meri oli tyyni ja yö heräsi, 
ja kauaksi oli jäänyt hemuleitten raskas tömistys 
ja kadonnut on mörön kauhistuttava mörköys. 
Siis nyyti riisui kenkänsä ja huokaisi: hohoi, 
on kaikki hyvin, miksi iloinen en olla voi? 
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois: yksinään 
ei kukaan nauti edes näkinkengästään."

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

----------------------------------------------------------------------------------

Sarjassa "parhaita (lasten)kirjoja". Aina yhtä ihana. Paras ääneenluettuna.

Ei pöllömpää






Ei yhtää pöllömpää, arki ja elämä, ko tämmösejä tiskirättejä (siis siivousliinoja) roikkuu keittiössä! Oon iha koukkuuntunu näihin Susannan työhuoneen (klik!) bambuliinoihin. 
Nyt väriksi oli tullut tuommonen ruskea, se vaan passaa, ei näytä koskaa likaselta ;)
Mukavaa maanantaita ja tätä viikkoa ihmiset!

perjantai 2. toukokuuta 2014

torstai 1. toukokuuta 2014

Suomalaisen työn päivä












Työn päivää kunnioitin tietty töitä tehden. Koti-semmosia. Ja nautin. Niinki kiireiseksi ihmisen elämä voi näköjään välillä mennä että alkaa haaveilla jopa siivouksesta. Ni arvaatkaas kuinka odotin tätä vappua ja sitä seuraavia vapaita: vihdoinki aikaa tehä ja touhuta, puuhastella. Pääsin tänään hyvään alkuun, onneksi (pelkäsin nimittäin että viime hetkellä joku höynäyttää mut mukaan reissuun tai jonnekki, tai että istun vaa ikkunan eessä ajatuksissani enkä saa alotettua yhtää mitää). 
Aamukahvien jälkeen tää laitto pyykit pyörimään ja tiskas viikon tiskit ja heitti matot ulos ja tyynyt ja viltit ja päiväpeitteet. Ja sitte alko siivous. 
Joku vois kyllä olla mua vähän jäsentyneempiki siivoja... 
Mää poukkoilin asiasta ja tekemisestä toiseen suurinpiirtein näin: 

imurin hakeminen-vanhojen mattojen laittamista jätesäkkiin komerosta-imurointia-eteentulleen matkalaukun siirto komeroon-komeron raivausta-roskien keräämistä-järjestelyä-tiskirättien kokoamista-laatikon etsimistä luutuille-imurointia-lehtikorin tyhjennys-lehtien selailua-roskien vieminen ulos-hellan nuppien irrottamista-imurointia-tuolien nostelua-pyykkien ripustamista-kauppalistan kirjoittamista-uuden kuvan vaihtamista kehyksiin-imurointia

Pölyjen pyyhkiminen ja luutuaminen jatkui suurinpiirtein samaa rataa, väliin tuli mm. ruuanlaittoa, vanhan päiväkirjan lukemista, pääsiäisohran (joo! jotenki unohtu pääsiäisen aikoihin...)ja krassinsiemenien ja basilikan istuttamista, vanhojen autojen vappuajelun seuraamista ikkunasta ja kukkien kastelua.

Tässä vaiheessa täällä on kuitenki kiiltää ja tuoksuu niiiiin puhtaalle. 
Paitsi että vessa on vielä kuuraamatta. Ja ikkunat. 
Saatan pestä ne vielä tänään. Tai huomenna. Tai...