Kesä ja puut

 

 

 

Ronjan sanoin kesästä ja puista:

 

 

"-Minä imen kesää itseeni niin kuin villimehiläiset imevät hunajaa, Ronja sanoi. -Minä kerään sylin täydeltä kesää jonka varassa elää kun...kun ei ole enää kesä."

 

"Mutta vasta nyt, nähdessään kaikki suhisevat puut, Ronja tajusi mitä metsät ovat, ja hän nauroi hiljaa vain siksi että jokia ja metsiä oli olemassa. Sitä oli vaikea uskoa. Ajatella että oli olemassa isoja puita ja mahtavia metsiä, ihan oikeasti, eikö silloin pidä nauraa!"

 

(Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär)

 

Nauttinu kesäntuntuisista päivistä. Jossain takaraivossa paljon juttuja mitä haluttaa tehä ja touhuta pian, sitten ko ei enää niin kesä. Kuinka kohta haluttaa tehä kotoisia asioita, paljon paljon, kuinka niistä sitten nauttii. Mutta ei ihan vielä se aika! Nyt vielä auringossa lämmenneet kivet, vihreät puut ja pehmeä hiekka varpaiden välissä, vapauden tunne (jonka tuntee vielä voimakkaasti töiden aloittamisesta huolimatta), kesä mielessä.