"Huhtikuun ilta

varjot kirkasta lasia

unen äänet autereessa 

yhtäkkiä 

helmipöllö puputtaa rakkausrunonsa 

kiihkeän 

eleettömän 

metsä pidättää hengitystään 

minä vieraskielinen 

en ymmärrä sanoja 

aavistan

puu nyökkää toiselle puulle

kaiku jäljentää sanat

ladon harmajaan seinään

yöpilvet lumoutuneina

ihminen

vieraskielinen."

(Kerttu Kastelli)