Puusohva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puusohva on ehdottomasti yksi parhaista toteutuneista sisustusunelmistani, ja se ansaitsee tulla kuvatuksi ja kerrotuksi täällä. Olin haaveillut tästä monta monta vuotta: puusohvan pitäisi olla vanha ja kaunis. Ei liian kruusattu mutta ei liian yksinkertainen. Tarpeeksi suuri. Sohvan kunnolla ei ollut mielestäni niin väliä, olisin mielellään sen itse maalannut. Ja semmonen hassu tunne oli aina takaraivossa: "tiedät kyllä kun se oikea osuu kohdalle". Ja tiesin. Nettihuutokaupassa, viime talvena, se osu ja upposi: tarpeeksi suuri, vanha ja kaunis, kiiltävä kermanvalkoinen maalipinta, sopivasti ajan patinoima ja elämää nähnyt. Ja voi sitä tunnetta kun puusohva oli omassa huoneessa: se oli ja on täydellinen. Tässä nurkassa (jossa nytkin kökötän tyynyjen keskellä) voisi istua loputtomiin. Vanhoista puisista huonekaluista henkii jotain hyvää...mennyttä ja turvallista. Siihen voi vaan jäädä, nukkua päiväunia... Tiesin, että tässä sohvassa istutaan pitkään ja jutellaan, toinen toisessa ja toinen toisessa nurkassa. Jalat on pakko nostaa sohvaan kokonaan ja olla niinku pesässä tyynyjen ja vilttien seassa. Tiesin, että tää tuo mukanaan pelkkää hyvää. Niin on tuonut, mutta tää on vasta alkua....