lauantai 19. lokakuuta 2013

Vuoden paras aika






Kai se on aika monella niin, että se vuodenaika jona on syntynyt, muodostuu itelle kaikista läheisimmäksi. Tuntuu jotenkin omalta. Nauttii siitä eniten. Vaikka oonki oppinu koko ajan enemmän ja enemmän tykkäämään kaikista vuodenajoista, nauttimaan, oottamaan niitä, niin silti just tämä aina jotenki erilailla tuntuu hyvältä. Kaikkien muitten parjaama loppusyksy. Vuoden pimein ja ankein aika. Ai niinkö? Pimeä kyllä: aamut ja illat. Ja tähtitaivas ja kuu. Ja kynttilät. Ikkunoista loistavat kotoisat valot. Ja kylmäkin ja kolea: lumisateet, ne ensimmäiset ja ihanimmat. Pipojen ja lapasten viehätys. Villasukat. Koti-illat, kun ulos ei uskalla. Ystävät ja teekupin tuoksu. Hyvä musiikki. Nauru. Käpertyminen puusohvan nurkkaan tiskirättivirkkauksen kanssa. Hyvä kirja. Vähän kliseistä tää kaikki, mutta aina niin totta, aina niin parasta. Ne vaan pitää nähä, tämänki ajan parhaat puolet. Mää oon aina nähny ne, siksi kai tästä niin paljo tykkäänki.

4 kommenttia:

  1. totta muuten turiset...mulle itelle marraskuu on vuoden pimein ja pitkin kuukausi,mutta tästäki ajasta oon oppinu kantapään kautta nauttimaan :) Jo noissa kuvissa on sitä jotakin,joka kertoo tästä vuodenajasta enemmän kuin tuhat sanaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. monesti riittää ko löytää niitä pieniäki hyviä asioita..

      Poista
  2. Niin totta, parasta.
    Ja tykkään vielä enemmän, kun muut sitä niin kovin vihaavat. Empatia vyöryy esiin.
    Terveisin syssyn lapsi kans

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Pitää jonku syksynki puolta pitää..

      Poista