Keinulauta

Uusin kirjasuosikkini on Timo Parvelan Keinulauta. Niin viisas kirja. (Meinasin aluksi kirjottaa että "lastenkirjasuosikkini", mutta sitten huomasin ettei sillä oo mitään väliä. Kaikki mun todelliset kirjasuosikit taitaa nimittäin olla lastenkirjoja. Ja, niin, ko mun mielestä lastenkirjoja pitäis aikuistenki lukea, 

siksi vaan ko ne on niin viisaita. Niinku tämäki.) 

Mistäkö Keinulauta kertoo? Monesta asiasta. Mutta kai eniten ystävyydestä. Ja yksinäisyydestä. 

Ja luottamisesta. Elämän tärkeimmistä asioista.

"Keinuminen ei onnistu, jos toisessa päässä ei istu kukaan."

"Sitten sitä rupesi pelottamaan, että joku tosiaan tulisi keinumaan sen kanssa. Eihän se edes tiennyt mitä se silloin sanoisi. Mitä keinuttaessa puhuttiin? Kuinka pyydettiin lisää vauhtia? Entä jos Pii olisi liian kevyt, tai se toinen? Entä jos joku lopulta tulisi, mutta lähtisikin heti pois? Piin mieli pomppi ylös ja alas. Se otti muistikirjansa ja kirjoitti: Odottaminen on pelottavaa, koska ei tiedä mitä on odotettavissa."

"Joskus voi tulla iloiseksi siitäkin, että antaa toisen keinua."

"Minä näytän nyt varmasti aivan savupiipulta, Pii arveli. Jos joku näiki  minut nyt, se varmasti ihmettelisi mitä tuo karhu tuossa sauhuaa. Piitä rupesi hymyilyttämään. Joku voisi luulla, että minä suorastaan kiehun, mutta minä sanoisin että ehei, kunhan päästelen ylimääräisiä höyryjä pihalle. Nyt Piitä jo vähän naurattikin. Höyrypää."

"Pii katseli sitä kuopan reunalta. Jokin sen sisällä liikahti. Tuntui kuinjotain pehmeää olisi  mennyt rikki ja valunut hitaasti alas vatsaan saakka. Se poltteli rintaa, kirvelsi silmiä, mutta tuntui samalla jotenkin pelottavan hyvältä. Pii tunsi olonsa kurjaksi ja onnelliseksi yhtä aikaa. Sitten se ojensi tassunsa alas kuoppaan."

(Otteet ja kuvat kirjasta Keinulauta)