Tänään havahduin kuinka minustakin oli tullut kaikkitänneminulleheti-ihminen. Selailin leivontablogeja ja etsin hyvää juhannuskakun ohjetta. "Hmm... jotain helppoa ja yksinkertaista" Mitä?! Aina helppoa ja nopeaa, yksinkertaista ja vaivatonta? Mikä kiire, hätä ja hoppu mihinkään, minullahan on koko ilta aikaa ja vaikka yöki! Jotkut asiat saa viiäkki aikaa. Turhaan hätäilen ja hötkyilen, minä, niin ratkaisukeskeinen (eikö oo nykyaikanen sana! kuulin kehityskeskustelussa olevani sellainen) ihminen.
Kaikkea ei voi ratkaista heti, laittaa pois päiväjärjestyksestä, siirtyä eteenpäin. Asioilla on oma aikansa.
No minkälaiseen juhannuskakkuun sitten päädyin? Meidän perhepiirissä hirvittävän suosittuun suklaabritatorttuun. Ja kuinka rentouttavaa onkaan upota johonki tekemiseen, vaihe vaiheelta, hitaasti ja rauhassa. Aikanaan kakku sitten valmistuikin ja on varmasti vaivansa arvoinen.
Että opippa siitä, sinä tehokas hätähousu. Ja koita taas hidastaa.
Kaiken tämän paasauksen jälkeen toivotan oikein hyvää ja rauhallista juhannusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti